Terveys

Parhaimmillaan lancashire heeler on terve ja pitkäikäinen rotu. Se voi elää jopa yli 20 vuotiaaksi. Eniten terveydellisiä riskejä rodulle aiheutuu silmäsairauksista sekä polviin liittyvistä rakenteellisista ongelmista, patellaluksaatiosta ja ristisidevaurioista.  Saatavilla oleva terveystieto koko Suomen heelerkannasta on mahdollisimman tarkasti koottu suuren terveystaulukkoon.

Silmäsairaudet

Lancashire heelerien silmistä löytyy hyvin monenlaisia muutoksia, joista osalla ei ole merkitystä koiran näkökykyyn, mutta pahimmillaan löytyy myös vakavia sokeuttavia silmäsairauksia. Ohessa tietoa rodun yleisimmistä silmämuutoksista, kennelliiton sivuilta löytyy lisätietoa monista muista ja heelerillekin mahdollisista silmämuutoksista.

Vakavista silmäsairauksista lancashire heelerillä on tavattu ainakin linssiluksaatiota, LL, jossa silmän mykiön ripustimet ovat epänormaalisti kehittyneet, rappeutuneet tai repeytyneet. Luksaatio voi olla primääri eli perinnöllinen, sekundääri eli jonkin muun silmäsairauden, esim. glaucoma, aiheuttama. Primääri luksaatio tulee koiran molempiin silmiin, useimmiten eri aikaan, ja sairastumisen riski-ikä on n. 3-6 vuotta.

Ainakin yksi heelerillä linssiluksaatiota aiheuttava geenimutaatio on paikallistettu ja geenitesti tämän geenin osalta on ollut käytettävissä vuodesta 2009 lähtien. Heelerillä on todennäköisesti myös muita linssin irtoamiseen johtavia geenimutaatioita tai sairauksia , eikä ole täyttä varmuutta ovatko kaikki linssiluksaation ennakko-oireet, kuten lasiaisvuoto, aina heelerillä oireita varsinaisesta silmän ripustinsäikeiden heikkoudesta.

HC eli harmaakaihi (katarakta) aiheuttaa linssin samentuman, linssin läpinäkyvyys häviää osittain tai kokonaan ja koira sokeutuu. Muutokset alkavat eri roduilla linssin eri osista. Synnynnäinen ja useimmiten perinnöllinen kaihin muoto voi esiintyä koiralla jo alle 6-vuoden iässä. Erikseen on ns. vanhuusiän kaihi, joka on varsin normaali ilmiö ikääntyvillä koirilla.

CEA:ta eli collie eye anomaliaa esiintyy myös lancashire heelerillä. CEA:ssa on kolme eri vaikeusastetta. Vaikein aste, ablaatio, aiheuttaa verkokalvon irtoamisen ja koiran sokeutumisen. Lievimmätkin asteet voidaan havaita silmätutkimuksessa 6-8 viikkoisilla pennuilla. Myöhemmin pigmentti peittää ne. CEA periytyy resessiivisesti. CEA-geeni on paikallistettu ja geenitestien tekeminen koiralle on mahdollista, Suomessa muutamia heelereitä on testattu CEA-geenin suhteen.

PRA on verkkokalvon asteittainen surkastuma aineenvaihduntahäiriön seurauksena. Sairaan koiran näkökyky heikkenee asteittain, ensi oireina hämäräsokeus. PRA:n seurauksena voi aiheutua myös linssin samentuminen ja harmaakaihimuodotus. PRA periytyy yleensä resessiivisesti. Suomessa on diagnosoitu kaksi PRA-tapausta.

Lievempiä lancashire heelereiden silmistä on löydettyjä häiriöitä ovat PPM, PHTVL/PHPV ja RD.

PPM, joka on iiriksen ja värikalvon kehityshäiriö, jossa pupilliaukon avautuminen ei ole ollut täydellistä, vaan värikalvolta lähtee rihmoja linssiin, sarveiskalvoon tai toiseen kohtaan värikalvoa. Muutokset ovat yleensä lieviä eivätkä aiheuta oireita, mutta vakavimmillaan ne voivat todella haitata koiran näkökykyä. PPM-löydöksiä on tehty niin Englannissa, Ruotsissa kuin Suomessakin ja suuri osa pentujen löydöksistä on hävinnyt aikuisikään mennessä.

PHTVL/PHPV:ssa linssin ja silmänpohjan välinen sikiökautinen verisuonisto ei ole normaalisti surkastunut. Jäljelle jääneiden verisuonijäänteiden laajuuden mukaan PHTVL jaetaan asteisiin. Varsinaisia asteita on 1-6. Asteen 1 muutos ei ole etenevä, mutta vakavimmissa asteissa on jo kyse sokeutta ja kaihia aiheuttavista muutoksista. Suomessa on diagnosoitu muutamia PHTVL-tapauksia.

RD on synnynnäinen verkkokalvon vajaakehitys, jossa on eriasteisia muutoksia lievistä verkkokalvon poimuista sokeutta aiheuttaviin muutoksiin. Muutokset voidaan todeta jo pennulla.

Edellä mainittujen diagnoosien lisäksi ovat suomalaiset silmätarkastuseläinlääkärit merkinneet lancashire heelerien silmätutkimuslausuntoihin erilaisia muita mykiön muutoksia, sarveiskalvolöydöksiä ja verkkokalvolöydöksiä.

Milloin olet viimeksi tarkastuttanut heelerisi silmät? Lista silmätarkastuseläinlääkäreistä löytyy täältä . Monilla eläinlääkäriasemilla järjestetään säännöllisesti joukkotarkastuksia, joissa mm. silmä – ja polvitutkimukset ovat normaalia edullisempia.

Patellaluksaatio

Lancashire heelerillä esiintyy monien muiden pienien rotujen tapaan patellaluksaatiota eli polvilumpion sijoiltaanmenoa. Vaiva on yhteydessä polvinivelen epämuotoiseen rakenteeseen. Suorat polvikulmaukset ja väärät raaja-asennot, kuten sisään- tai ulospäin kääntyneet polvet, altistavat patellaluksaatiolle.

Sairauden asteet ovat seuraavat:

Ei muutoksia 0

Aste 1. Polvinivel on lähes normaali. Polvilumpiota voidaan liikutella helpommin kuin normaalisti ja patella saadaan luksoitumaan, mikäli polvea samalla ojennetaan. Patella saattaa luksoitua ajoittain, mutta se palautuu itsestään paikoilleen. Polvilumpion suoran siteen kiinnityskohta saattaa olla lievästi kiertynyt.

Aste 2. Polvilumpio on tavallisesti paikoillaan raajan ollessa ojennettuna. Lumpio luksoituu polvea koukistettaessa tai rotatoitaessa (kierrettäessä) ja pysyy poissa telaurasta kunnes se asetetaan takaisin paikoilleen. Sääriluun (tibia) yläosa on kiertynyt jopa 30 astetta sisäänpäin (pienet koirat).

Aste 3. Polvilumpio on yleensä luksoituneena. Lumpio saadaan asetettua tilapäisesti paikoilleen. Sääriluu on kiertynyt jopa 30-60 astetta.

Aste 4. Polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan, eikä se pysy telaurassa ilman leikkausta. Sääriluun yläosa on kiertynyt jopa 90 astetta.

Patellaluksaatiota sairastavia koiria löytyy rodussa niin Englannista kuin Ruotsista ja tapauksia tiedetään myös Hollannista. Suomessa on rodussa tiedossa myös  vakavamman asteen leikkaushoitoa vaatineita patellaluksaatio tapauksia.

Kyynärnivelten inkongruenssi

Lancashire heeler kuuluu matalajalkaisiin kondrodystrofisiin rotuihin,  joiden perinnöllinen luiden kasvuhäiriö aiheuttaa jalkojen luiden pituuskasvun häiriintymisen jo sikiöaikana, näillä roduilla on tyypillisesti lyhyet raajat ja pitkähkö runko. 

Luiden pituuskasvu tapahtuu rustoisten kasvulevyjen kohdalla ja jalkojen pituuskasvu loppuu, kun kasvulevyt ovat luutuneet kiinni. Kondrodystrofisten rotujen koirilla raajojen luut ovat lyhyemmät, paksummat ja normaalia käyremmät.  Jos jalan kyynärluun kasvulinja sulkeutuu liian aikaisin ja värttinäluu jatkaa vielä kasvuaan, luiden mittasuhteet muuttuvat epänormaaleiksi, seurauksena voi olla kyynärluun epäyhdenmukaisuus, inkongruenssi, "liian pitkä" värttinäluu muodostaa portaan nivelpintaan ja värttinäluusta tulee liioitellun käyrä.  

Suomen kennelliitto on  1.1.2020 lisännyt lancashire heelerin kondrodystrofisten rotujen listalle, listan roduille ei  anneta kyynärniveldysplasialausuntoa vaan kyynärnivelten ingkongruenssilausunto. 

Muut rodulla Suomessa todetut sairaudet ja viat

Kaikki viralliset tutkimustulokset, kuten selkä-, lonkka- yms  löytyvät KoiraNet-jalostustietojärjestelmästä sekä suuresta terveystaulukosta, jälkimmäisestä löytyy myös runsaasti epävirallisia koirien omistajien ja kasvattajien antamia terveystietoja.

Koirien selkämuutosten huomioimiseen jalostuskäytössä  kennelliitto antaa selkeät ohjeet, joita on syytä noudattaa myös lancashire heelerien jalostuksessa. Selän osalta oireilevat koirat suositellaan jättämään pois jalostuksesta ja LTV1-LTV4 saanut koira yhdistetään vain LTV0-lausunnon omaavan koiran kanssa. Tällaisten yhdistelmien jälkeläisiä suositellaan kuvattavaksi, jotta LTV-muutosten periytymisestä ja merkityksestä saadaan lisää tietoa.

Lancashire heelerillä esiintyy hammaskiilteen sairautta (amelogenesis imperfecta). Kiillehäiriötä sairastavilla koirilla on kauttaaltaan puutteellinen ja heikko hammaskiille, minkä johdosta hampaat ovat kellertävät tai ruskeat. Suojaavan kiillekerroksen puuttuessa hampaat vaativat säännöllistä hammashuoltoa eläinlääkärillä.

Jos epäilet tai tiedät koirallasi olevan kiillehäiriön, otathan yhteyttä Hannes Lohen Koirageenit-tutkimusryhmään, joka selvittää rodulla kiillehäiriön aiheuttavaa geenivirhettä. Kiillehäiriöistä lancashire heeleriä ei tule käyttää jalostukseen.  

Lancashire heelereistä löytyy jonkin verran myös epileptisformaattisia yksittäisiä tai toistuvia kohtauksia saaneita koiria.  Kyseessä voi olla epilepsia tai mahdollisesti esimerkiksi CECS .

Kivespuutteita esiintyy lancashire heelerillä, kuten monella muullakin rodulla. Pentujen kivekset voivat liikkua vielä pitkään luovutusiän jälkeen. On mahdollista, että vaikka pennun molemmat kivekset ovat paikallaan luovutushetkellä, toinen tai molemmat jäävät kasvun edetessä näkymättömiin vatsaonteloon tai nivuskanavaan.